Nimien normalisointia - ei kai?

Koulutukseen oli kokoontunut väkeä ympäri Suomea.

Männä viikonloppuna Suomen Sukututkimusseura järjesti Tampereen vanhassa kirjastossa ”Sukukirja-Wiikonlopun”. Se tarkoitti että Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma ja hallituksen jäsen Teppo Ylitalo valistivat reilua pariakymmentä sukututkijaa sukukirjan tekemisen saloihin.

Anti oli ihan laatuisaa molemmilta herroilta. Mitään ylivoimaisen mullistavaa allekirjoittaneelle ei tullut esiin, mutta moni asia sai vahvistusta tietävältä tasolta annettuna. Voipa vain todeta, että ei ainakaan tiedon puutteeseen teon alla oleva kirjamme kokoaminen nyt kompastu!

Viikonlopun aikana käytiin läpi kirjan tekemisprosessi ja etenkin toiminnanjohtaja käsitteli laillisuuspuolia niin henkilörekisteriasioiden kuin tekijänoikeus-lainsäädännön näkökannalta.

Myös sukutaulujen tekemisestä keskusteltiin. Siinä yhteydessä käytiin keskustelua nimien kirjaamismuodosta. Pitääkö nimet suomentaa eli Pehristä tehdä Pekka ja Gertrudista Kerttu. Se asia on edelleen levällään kuin se kuuluisa ”nuottatytön tekele kalliolla”. Yhden suosituksen kannalla tuntui toiminnanjohtaja kuitenkin olevan eli nimien kirjoitusasun normalisointi. Se tarkoittaa, että Henrik kirjoitettaisiin aina samoin, olipa rippikirjaan laitettu se sitten muotoon Henrick tai Henric.

Tästä sain sitten idean, jolle meillä tuntuisi olevan käyttöä. Lopetetaan tämä Piirais/Piirois/Piiros-viisastelu ja normalisoidaan kaikki nimet alkuperäiseen Piirainen-muotoon.

Saattaisi siinä monen ukon ja miksei muorinkin aamukahve holahtaa väärään kurkkuun. Siispä kirjoitettakoon nimet siten kuin ne alkuperäisesti on laitettu. Tässä sukunimiasiassa joudun vielä selvittelemään päätäni, sillä etenkin Nurmeksessa sama ihminen on esiintynyt kolmellakin eri nimiversiolla.

Tunnetuin näistä lienee, ja hyvänä esimerkkinä onkin, nk. Ukko-Tuomas. Hän syntyi Piiraisena ja kuoli Piirosena. Välillä nimi ehti vääntelehtiä heti monessa eri muodossa. Nimiversioita pitänee ryhtyä käyttämään, jotta ihminen eri aikakausina olisi mahdollista kirjoista sitten tunnistaa.

Tähän teemaan palaan myöhemmin, mutta kantaa voipi jo nytkin ottaa!

Kesän 2011 sukukokousaika päätetty

Sukuseuramme säännöissä sanotaan, että sukukokoukset pidetään joka toinen vuosi, parittomina vuosina.
Vuosi 2011 on siis se vuosi, jolloin kokous pidetään. Sukuseuran hallitus piti lauantaina 23.10.2010 kokouksen Kajaanissa ja päätti, että ensi kesän sukukokous ja –juhla pidetään 6.-7.elokuuta 2011 Kuhmossa.

Hallitus valitsi myös järjestelytoimikunnan, johon kuuluvat puheenjohtaja Pekka Piirosen lisäksi yhdistyksen sihteeri Marja-Liisa Lampinen ja hallituksen jäsenet Heimo Piironen ja Jaakko Kampman.

Sukukokouksen pääteema tulee olemaan työn alla olevan sukukirjan julkaiseminen, joka tehdään kokouksessa.

Kirjaa tullee ennakkomyyntiin kevään 2011 aikana. Hinta on vielä määrittelemättä, samoin kirjan sivumäärä. Sen kuitenkin siitä voi sanoa, että mikään pelkkä vihkonen siitä ei tule.

Materiaalia on olemassa runsaasti ja suvun jäsenet ovat kiitettävästi toimittaneet sukutietojaan kirjaan pantavaksi. Tällä hetkellä on tallennettu jo lähes 25 000 nimeä käsittävä sukutietokanta ja lisää tulee koko ajan.

Kirjan teossa on lähdetty siitä, että keskitymme nimenomaan sukuun liittyvien tietojen julkaisemiseen enemminkin kuin toistelemaan jo julkaistuja tietoja yleisestä historiasta.

Hyvää syksyn jatkoa kaikillen ja käykäähän liittymässä Eskilin Facebook-sivuille.

Kiinnostus herännyt. Hyvä Hyvä! - Kuka seuraava "Päivän Eskil"?

Jäsenkirje laitettiin postiin tässä muutama viikko sitten. Kirjeessä kehotettiin jäsenistö heräämään ja huolehtimaan sukutietonsa ja -muisteluksensa kirjaan. Seurauksia kiihotuksesta on jo ollutkin. Hyvä kun mikä!

Yhteydenottoja on ollut jo ihan mukavasti. Sukutietoja on tullut ja kyselyitä, missä muodossa ja millaisina tiedot pitäisi lähettää, on myös. Sukuseuran sivuilla kodassa "myytävät tuotteet" on ohjeita sukutaulun tilaajille. Sieltä löytyy melko yksityiskohtaisia ohjeita sukutietojen keräämisestä ja minulle toimittamisesta. Niitä ohjeita kannattaa noudattaa, vaikka ei nyt tilaisi esipolvitaulua, vaan vain toimittasi omia esipolviaan kirjaan merkittäväksi.

Olkaa nyt aktiivisia, hyvät ihmiset. Iso-iso-vanhempien ja iso-vanhempien valokuvia, kuvia taloista ja tapahtumista mahtuu kirjaan - ja niitä pyritään myös käyttämään. Kuviin tiedot henkilöistä ja kohteista sekä milloin ja kuka kuvan on ottanut. Niin täydellisesti kuin mahdollista on. Tiedot kuvaajasta on kai useimmiten hukassa, mutta ei se estäne kuvan julkaisua.


Eskilin fanisivut Facebookissa on saanut uutta toimintaa ja uusia faneja. Käykäähän kurkkaamassa ja liittykää Eskilin faniksi. Olen aloittanut "PÄIVÄN ESKIL" -kunniamaininnan jakamisen. Kukahan mahtaa olla seuraava Päivän Eskil? Ehdokkaitakin sopii minulle privaattipostiin laitella.

Projekti etenee - näinkö?

Kirjan tekeminen on siis aloitettu. Jäsenkirje, jossa hankkeesta kerrotaan ja jäseniä aktivoidaan lähettämään tietojaan ja kuviaan kirjaa varten, savuttanee tällä viikolla jäsenien postilaatikot.

Muistuu mieleeni jostain takavuosilta, jolloin projekti-sana alkoi tulla jokapäiväiseen käytäntöön, esittely projektin etenemisvaiheista. Se lienee mennyt jotain tähän tapaan:

Ensin on valtava innostus
sitten seuraa jumalaton hämminki ja
alkaa helvetillinen sekaannus,
josta tullaan järkiintymisvaiheeseen.
Siitä tullaankin vaiheeseen, jossa aloitetaan syyllisten etsintä ja
syyttömien rankaiseminen
ja lopuksi niiden palkitseminen, jotka eivät koko projektiin osallistuneetkaan.

m.o.t.

Pelkään, että tässäkin sukukirja-projektissa tullaan näkemään ainakin joitain keskeisiä piirteitä normaalin projektin vaiheista. Toivon että ei, mutta, mutta….

Tosiasiassa on niin, että muutamat ihmiset ovat todella jo ottaneetkin yhteyttä ja tarjonneet materiaalia tulevaan teokseen. Se on esimerkillistä toimintaa. Kiitos siitä. Mutta vielä sopii, vielä sopii. Yhteydenottoja vain tännepäin!

Kirjan kirjoittaja löytyi lähempää kuin olisi luullutkaan

Näin se vain nyt kääntyi, että ulkopuolista kirjan kirjoittajaa ei sitten löytynyt ja vastuuntunto otti yliotteen. Olen lupautunut ottamaan vastuulleni kirjan tekemisen. Kirjan toimituskunta ja hallitus ovat tietysti apunani. Sihteeripalvelut ovat vielä hieman auki, mutta eiköhän sekin asia saada järjestykseen.

Toivon runsaasti materiaalia jäsenistöltä. Onhan tarkoituksena tehdä kirja meistä, joita Piiroina, Piiraisina, Piirosina ja Piiroisina ja lukuisilla muilla nimillä on vuosisadat elänyt ja elää edelleenkin.

Mutta nyt nokka kohti tuulta ja töihin käsiksi. Jäsenkirje on lähdössä, jossa jäsenistöä pyydetään lähettämään kuvia, tarinoita, sukutietoja ja kaikkea muutakin, jota he haluaisivat nähdä kirjassa.

Sukutauluja on luvassa, mutta nyt jäsenien tulisi huolehtia, että oma sukuhaara olisi mahdollisimman pitkälle näihin päiviin asti mukana tiedostoissa. Siksipä tarvitaan aktiivisuutta, jotta tiedot sukutauluihin saadaan, eli lähettäkääpä sukuselvityksiänne minulle!

Valokuvat ovat tietysti tervetulleita, samoin kaikki sellainen tieto, joka liittyy sukumme henkilöihin. Pienetkin muistelunpalaset, jutut, metsästys-, kalastus-, tervanpoltto- yms tarinat ovat hyviä. Myös tarinat tiloista ja niiden vaiheista ovat kiinnostavia. Kunhan saamme tarinan, laittelemme sen kyllä julkaistavaan muotoon.
Nytpä siis pallo on teillä, hyvät sukulaiset. Tarinoita tulemaan! Yhteystiedot alla:

Jorma Piirainen
Mäntytie 26
88900 KUHMO
p. 08 652 0498 ja 0400 280940
jorma.piirainen(ät)office.inet.fi (korvaa "ät" @-merkillä)

Seminaari keskusteli ja hallitus päätti

Männä lauantaina oli, kuten puhuttu, sukukirjaseminaari. Ensiksikin pitää nöyrästi kiittää osallistujia, jotka olivat paikalle tulleet kaukaisimmat Helsingistä ja Rovaniemeltä saakka. Kiitos myös Pesosen Eijalle! Seminaari onnistui hyvin. Liekö tarjoiltu matikkakeitto luonut onnistuneen tunnelman.

Mutta mitä seminaarista viisastuttiin? Suurimmaksi aiheeksi nousi, odotetusti, kirjan muoto. Vaihtoehtoja perinteisen kirjan sekä kirjan ja digitaalisen tallenteen yhdistelmälle oli pohdiskelussa. Perinteiselle tiiliskivelle löytyi kivenkovaa kannatusta, mutta myös muille vaihtoehdoille lämmettiin. Asiaan tullaan palaamaan ainakin siinä vaiheessa kun aletaan olla selvillä kirjan laajuudesta ja sivumääristä. Tälläkin foorumilla voidaan asiaa pohtia!

Sukukokous vuonna 2001 teki ennakkoluulottoman päätöksen, että sukuseuramme seuraa ja kirjaa myös äidin puoleisia sukuhaaroja. Kun nykyinen sukutiedosto käsittää noin 24 000 Eskilin jälkeläisen ja heidän puolisoidensa tietoja, niin kirjan ennakoidun suuren sivumäärän rajoittamiseksi ehdotettiin keinoksi naispuoleisten sukuhaarojen pois rajaamista. Ehdotus torpattiin napakasti. Syykin on hyvin yksinkertainen. Jokainen sukuun liittyvä haluaa nähdä oman nimensä liitettynä sukupuuhun. Siinä tuli myös osviittaa sisällölle.

Sisältöpuolessa muutenkin linjaukset tuntuivat olevan melkoisen yhtenevät: yleistä paikallishistoriaa vähemmän ja sukua koskevia tietoja ja anekdootteja enemmän.
Sukuseuran hallitus piti kokouksensa heti seminaarin päätyttyä. Sukukirjan kirjoittaja päätettiin rekrytoida ja kirjan pitäisi olla valmiina vuoden 2011 sukukokoukseen mennessä. Eli paalut kirjan tekemiselle on lyöty.

Niin. Helmikuista sesonkiruokaa eli matikkakeittoa oli lounaaksi ja se oli hyvää. Ihan oikeaoppisesti maksa oli silputtu keittoon mukaan ja kala oli perattu ruodottomaksi. Nam, nam. Erityisen suuri kiitos myös Karolineburgin tarjoilijalle, joka huolehti meidän hyvinvoinnista lauantai-iltapäivän ajan. Aivan loistavaa palvelua!

Miehen ja karhun kohtaaminen - tosikertomus taistelusta

Sukututkimusta tehdessä palaa eittämättä mieleen se, kuinka kovassa elämä ja leipä esi-isillämme ja äideillämme olikaan. Kunnioitus noita kovia ukkoja ja ämmiä kohtaan on jakamaton.

Ihan sattumalta törmäsin kirjoitukseen tositapahtumiin, joka on merkitty muistiin sotkamolaisen Eeti Kähkösen kokemuksista metsän kuninkaan kanssa. Kirjoittajaa ei ole merkitty, mutta lähteenä on Sotkamon Korhosten sukuseuran kotisivut.

Suosittelen lukemaan, mutta heikkohermoisille en suosittele iltalukemistoksi. kertomus löytyy osoitteesta:

http://koti.kainuu.com/pincy/Taltio/EEMI%20KAHKONEN%20KARHUN%20KIMPUSSA.pdf

Erätarinoiden aatelia!