Projekti etenee - näinkö?

Kirjan tekeminen on siis aloitettu. Jäsenkirje, jossa hankkeesta kerrotaan ja jäseniä aktivoidaan lähettämään tietojaan ja kuviaan kirjaa varten, savuttanee tällä viikolla jäsenien postilaatikot.

Muistuu mieleeni jostain takavuosilta, jolloin projekti-sana alkoi tulla jokapäiväiseen käytäntöön, esittely projektin etenemisvaiheista. Se lienee mennyt jotain tähän tapaan:

Ensin on valtava innostus
sitten seuraa jumalaton hämminki ja
alkaa helvetillinen sekaannus,
josta tullaan järkiintymisvaiheeseen.
Siitä tullaankin vaiheeseen, jossa aloitetaan syyllisten etsintä ja
syyttömien rankaiseminen
ja lopuksi niiden palkitseminen, jotka eivät koko projektiin osallistuneetkaan.

m.o.t.

Pelkään, että tässäkin sukukirja-projektissa tullaan näkemään ainakin joitain keskeisiä piirteitä normaalin projektin vaiheista. Toivon että ei, mutta, mutta….

Tosiasiassa on niin, että muutamat ihmiset ovat todella jo ottaneetkin yhteyttä ja tarjonneet materiaalia tulevaan teokseen. Se on esimerkillistä toimintaa. Kiitos siitä. Mutta vielä sopii, vielä sopii. Yhteydenottoja vain tännepäin!