Katetta blogin nimelle

Kun taannoin mietin nimeä tälle blogille, risteili mielessä monenlaisia. Lopuksi päädyin tähän SUKUA SUURTA ja pientä –nimeen. Vaan miten? Kun keräilin aivojeni sopukoita, niin (lukumääräisesti) suurien sukujen listan kärkipäähän asettuivat Virtanen, Korhonen, Nieminen jne. Ei siis Piirainen, Piironen jne.

Mutta, mutta. Kun ryhdyin tarkastelupuuhiin niin Väestörekisterin tietojen mukaan Piiraisia (n.5300), Piiroisia (n.3700), Piirosia (n. 3200) ja Piiroja (n. 1000) löytyy yhteensä yli 13 200 kertaa. Lähtökohtaisesti siis samoja Piira-suvun jälkeläisiä, tosin hieman eri nimivariaatioin. Saman rekisterin mukaan Virtasia on vajaa 24 000 ja listan kymmenentenä olevia Järvisiä 17 200. Valitettavasti lista ei ulotu pidemmälle kuin nuo kymmenen yleisintä sukunimeä. Mutta oikeastaan ei niin hullu nimivalinta sittenkään.

Säät täällä Kuhmossa ovat luvalla sanoen olleet kehnot: sadetta, tuulta ja pilvistä. Ei tästä ole pystynyt juuri kesän tunnelmaa rakentamaan. Samalla on lykkääntynyt retki Kiekinniemen maisemiin. On ollut tarkoituksena pyörähtää Lammasperällä ja käydä ottamassa kuvia keväisestä Kiekinniemestä ajatellen seuran kotisivuja ja ehkäpä tulevaa kirjaakin varten. Muutama vuosi sitten kävinkin jo kertaalleen kuvaamassa, mutta ne kuvat ovat varmassa tallessa - jonkin vanhan tietokoneen kovalevyllä.

Muuten. Kerroin tässä vanhan kannettavani keikahtamisesta. Hommalla on onnellinen loppu. Alaa opiskelleen jälkikasvuni suurella avustuksella vanhan koneen tiedot on saatu lähes täydellisesti pelastettua jälleen käyttöön. Muistutuksena kaikille: tehkää varmuuskopiot muistitikulle tai ulkoiselle kovalevylle! Kannattaa. Se tuli taas kerran todistettua.

Hyvää Juhannusta!

Toivotan kaikille oikein hyvää keskikesän ja suven juhlaa!

Mistä kirjan kirjoittaja?

Seuran hallitus nimesi toimituskunnan ja aikoi vielä mahdollisesti täydentääkin sitä. Neuvotteluja on käyty ja kovia nimiä on luvassa toimituskuntaan. Jahka hallitus on niitä käsitellyt, nimet lävähtävät julki.

Vaan vielä tiukempi etsintä on itse kirjan kirjoittajasta. Tai pitäisikö sanoa toimittajasta. On pähkäilty, että jospa kirjaan pyydetään artikkeleita eri kirjoittajilta eri aiheista ja kirjan tekijä toimittaa ne yhtenäiseen muotoon. Mitä mieltä, arvon lukijani, olette tällaisesta tavasta lähestyä sukukirjan tekoa?
Tässä tavassa kirjan tekemisessä olisi mukana laaja joukko suvun jäseniä. Jos tekeminen uskotaan yhden ihmisen työksi, suvun jäsenet ikään kuin seuraavat sivusta sen tekoa. Nyt he itse osallistuvat siihen aktiivisesti. Kommentteja, pyydän, kommentteja!

Ei tämä tietotekniikka ole ihan ongelmatonta. Alkuviikosta, kun jäsenkirjettä oltiin työstämässä postituskuntoon, päätti minun kannettavani sanoutua lopullisesti irti näistä maallisista vaelluksista ja siirtyä bittiavaruuden lepoon.
Ihan yllätyksenä tämä ei tullut ja noin kuukausi sitten olin ostanut uuden. Siinä (tai paremminkin nyt tässä) on sitten entisen XP:n sijaan Vista-käyttöjärjestelmä ja työskentely hieman erilaista. Se lienee ollut myös syy siirtymisen vitkutteluun. Olin ottanut vanhasta koneesta toukokuussa varmuuskopion ulkopuoliselle kovalevylle, mutta nyt on sitten työmaa onkia vanhat tiedostot tähän uuteen. Joten hommia riittää!