Seminaari keskusteli ja hallitus päätti

Männä lauantaina oli, kuten puhuttu, sukukirjaseminaari. Ensiksikin pitää nöyrästi kiittää osallistujia, jotka olivat paikalle tulleet kaukaisimmat Helsingistä ja Rovaniemeltä saakka. Kiitos myös Pesosen Eijalle! Seminaari onnistui hyvin. Liekö tarjoiltu matikkakeitto luonut onnistuneen tunnelman.

Mutta mitä seminaarista viisastuttiin? Suurimmaksi aiheeksi nousi, odotetusti, kirjan muoto. Vaihtoehtoja perinteisen kirjan sekä kirjan ja digitaalisen tallenteen yhdistelmälle oli pohdiskelussa. Perinteiselle tiiliskivelle löytyi kivenkovaa kannatusta, mutta myös muille vaihtoehdoille lämmettiin. Asiaan tullaan palaamaan ainakin siinä vaiheessa kun aletaan olla selvillä kirjan laajuudesta ja sivumääristä. Tälläkin foorumilla voidaan asiaa pohtia!

Sukukokous vuonna 2001 teki ennakkoluulottoman päätöksen, että sukuseuramme seuraa ja kirjaa myös äidin puoleisia sukuhaaroja. Kun nykyinen sukutiedosto käsittää noin 24 000 Eskilin jälkeläisen ja heidän puolisoidensa tietoja, niin kirjan ennakoidun suuren sivumäärän rajoittamiseksi ehdotettiin keinoksi naispuoleisten sukuhaarojen pois rajaamista. Ehdotus torpattiin napakasti. Syykin on hyvin yksinkertainen. Jokainen sukuun liittyvä haluaa nähdä oman nimensä liitettynä sukupuuhun. Siinä tuli myös osviittaa sisällölle.

Sisältöpuolessa muutenkin linjaukset tuntuivat olevan melkoisen yhtenevät: yleistä paikallishistoriaa vähemmän ja sukua koskevia tietoja ja anekdootteja enemmän.
Sukuseuran hallitus piti kokouksensa heti seminaarin päätyttyä. Sukukirjan kirjoittaja päätettiin rekrytoida ja kirjan pitäisi olla valmiina vuoden 2011 sukukokoukseen mennessä. Eli paalut kirjan tekemiselle on lyöty.

Niin. Helmikuista sesonkiruokaa eli matikkakeittoa oli lounaaksi ja se oli hyvää. Ihan oikeaoppisesti maksa oli silputtu keittoon mukaan ja kala oli perattu ruodottomaksi. Nam, nam. Erityisen suuri kiitos myös Karolineburgin tarjoilijalle, joka huolehti meidän hyvinvoinnista lauantai-iltapäivän ajan. Aivan loistavaa palvelua!

Miehen ja karhun kohtaaminen - tosikertomus taistelusta

Sukututkimusta tehdessä palaa eittämättä mieleen se, kuinka kovassa elämä ja leipä esi-isillämme ja äideillämme olikaan. Kunnioitus noita kovia ukkoja ja ämmiä kohtaan on jakamaton.

Ihan sattumalta törmäsin kirjoitukseen tositapahtumiin, joka on merkitty muistiin sotkamolaisen Eeti Kähkösen kokemuksista metsän kuninkaan kanssa. Kirjoittajaa ei ole merkitty, mutta lähteenä on Sotkamon Korhosten sukuseuran kotisivut.

Suosittelen lukemaan, mutta heikkohermoisille en suosittele iltalukemistoksi. kertomus löytyy osoitteesta:

http://koti.kainuu.com/pincy/Taltio/EEMI%20KAHKONEN%20KARHUN%20KIMPUSSA.pdf

Erätarinoiden aatelia!

Seminaaripunnerrusta

Sukukirjaseminaariin kutsutut ovat pikkuhiljaa ilmoitelleet itsestään ja tulemisistaan. Alkaa näyttä ihan hyvältä! Lähes kaikki mukaan kutsutut ovat ilmoittaneet tulostaan, joten kirjan aloitus-seremonia saanee arvoisensa puitteet.

Lentiiralaiset (kylä Kuhmon koillisosassa) ovat hommanneet kyläkirjan teossa jo jonkin aikaa tavoitteenaan saada kirja julkaistuksi. Yksi hankkeen aktiiveista on pitkäaikainen tuttavani sukutukija Eija Pesonen. Hänet sain houkuteltua mukaan kertomaan tuoreita kuulumisia ja tuntoja kirjan tekovaiheista. Tilintarkastajanamme toimiva Tenho Piirainen on samassa hankkeessa mukana, joten saamme varmaan tuoretta ja ajankohtaista tietoa kirjan teosta.

Itse olen koonnut seminaaria ja sen osallistujia varten työlistan mietteistä, jotka askarruttavat ainakin minua ja joihin pitäisi saada muidenkin linjauksia. Lista on postitettu osallistujille. Mutta edelleenkin: jos joku tuntee kiinnostusta osallistumiseen, niin eikun viestiä minulle! Osallistuminen voi olla ihan fyysistä paikalla oloa tai kommentointia joko näiden sivujen kautta tai ihan suoraankin.

Kajaanissa Karolineburgin kartanohotellissa reilun puolentoista viikon päästä lauantaina aloitetaan matikkakeitolla puoliltapäivin kirjaseminaarin pitäminen, joten houkutuksia paikalle tulemiselle riittää, vai mitä? Ulkona möyrähtelee lumituisku, joten eiköhän matikankin syvimmät tunteet ala jo liikkua ja sitä myöden myös käydä kalastajan pyydykseen.