Sukukokous vahvisti sukukirjan aikataulun

Sukujuhla ja –kokous oli onnistunut viikonloppu 25.-26.7.2009. Sää helli Kolilta Lieksaan Pielisen lautalla matkaavia kokousedustajia lauantaina ja vaikka sunnuntaina sukujuhlan aikana kävi tosi raju ukonilma ulkona, väki Hyvärilän auditoriossa hyrisi tyytyväisenä. Ukkosen paukkuessa valot vilkkuivat ja äänentoisto pätki, mutta laulu raikui ja esitelmistä pidettiin.

Erityinen kiitos kotiseutuneuvos Matti Hiltuselle, joka oli tehnyt juhlapuheen Tuomas Piirosesta (1801-1871). Huikeaa sattumaa oli, että itse olin juuri edellisellä viikolla saanut aseteltua samaisen Thomas (Tuomas) Piirosen sukupuuhun oikealle paikalleen. Nimittäin Thomaksen isä Påhl Piirain oli tosi vaikeasti löydettävissä oikeaan kohtaan suvussa.

Kuvion selvittyä moni muukin henkilö Nurmeksessa (ja muualla Suomessa) saa sukupuunsa kuntoon. Hiltusen esitelmä pitää yrittää saada tulevaan sukukirjaan.

Sukukokous hyväksyi hallituksen esityksen, että sukukirja pitäisi saada valmiiksi seuraavaan sukukokoukseen 2011 mennessä. Haastetta siis on ja nyt pitää ryhtyä oikein tositoimiin. Niistä etunenässä on kirjan muodon ja sisällön tarkempi käsikirjoitus ja tietenkin kirjan kirjoittajan etsintä.

Hyvä esitelmä oli myös Tapio Piiraisella nettiyhteisöjen käytöstä yhteydenpidossa. Luento selvensi termejä ja tarjosi havainnollisia esimerkkejä – jopa Eskil Piira Sukuseuran Facebook-sivunkin! Jospa se tässä syksyn tullessa saadaan toimimaankin.

Itselläni oli vaimoni Tuulan kanssa esitelmä Piirais-nimen kirjoitusasusta vuosisatain kuluessa. Palaan aiheeseen tässä myöhemmin tarkemmin.

Sukukirjan toimituskuntaan täydennystä

Yhdistyksen hallitus päätti taannoin, että sukukirjan toimituskuntaa voidaan täydentää. Työvaliokunta on kokouksessaan päättänyt täydentää toimituskuntaa tässä vaiheessa kahdella uudella jäsenellä. Toimituskuntaan on nimetty päätoimittaja Matti Piirainen Kajaanista ja projektipäällikkö Tapio Piirainen Espoosta.

Matti Piirainen on vanha sukuseura-konkari. Hän oli perustamassa Eskil Piira sukuseuraa ja oli seuran ensimmäinen sihteeri. Nykyisin hän toimii Kainuun Sanomien päätoimittajana ja voimakkaana kainuulaisena mielipidevaikuttajana. On julkaisutoiminnan ammattilainen raskaasta päästä.

Tapio Piirainen on koulutukseltaan medianomi ja työskentelee Helsingin kaupunginorkesterin (HKO) palveluksessa musiikkitalo-projektissa projektipäällikkönä. Hänen vahvuutenaan on nuoruuden lisäksi tietotekniikan ja nettiyhteisöjen käyttömahdollisuuksien tuntemus. Tapio tuo muuten niin ukkoutuneeseen porukkaan nuorta näkökulmaa ja nykyaikaista virtaa.

Toimituskuntaa voidaan täydentää vieläkin.

Toimituskunta tällä hetkellä:
Jorma Piirainen, puheenjohtaja, Kuhmo
Pekka Piironen, Kuopio
Matti Piirainen, Kajaani
Tapio Piirainen, Espoo
Tuula Piirainen, Kuhmo

Kiekinniemi ja Hieta-Kiekki

Lopultakin Juhannuksen jälkeisellä viikolla ilmat selkiintyivät ja lämpenivät niin, että kuvausretki Lammasperälle Kiekinniemeen onnistui. Ajoin Kiekinkosken yli johtavaa siltaa pitkin ja pysäköin auton parinsadan metrin päässä olevalle P-paikalle. Polkua pitkin satakuntametriä ja siinä se näkymä sitten oli. Kiekinniemi näkyy komeasti Hieta-Kiekin toisella rannalla.

Maisemat ovat samat jotka Eskil aikoinaan varmaankin näki. Rannan kaislikossa posahteli. Hauki varmaan jahtasi pikkukaloja. Kuiva männikköinen kangas jalan alla. Vieläkö parempaa asuinpaikkaa uudisasukas voi toivoa?

Kiekinniemellä nykyisin olevat rakennukset sijaitsevat melko samoilla sijoilla kuin Eskilin aikasetkin sijaitsevat. Kun tähyilee nykyistä Kiekinnimeä Hieta-Kiekin yli, voi hyvin päästä aikamatkalle reilu kolmesataa vuotta taaksepäin.

Katetta blogin nimelle

Kun taannoin mietin nimeä tälle blogille, risteili mielessä monenlaisia. Lopuksi päädyin tähän SUKUA SUURTA ja pientä –nimeen. Vaan miten? Kun keräilin aivojeni sopukoita, niin (lukumääräisesti) suurien sukujen listan kärkipäähän asettuivat Virtanen, Korhonen, Nieminen jne. Ei siis Piirainen, Piironen jne.

Mutta, mutta. Kun ryhdyin tarkastelupuuhiin niin Väestörekisterin tietojen mukaan Piiraisia (n.5300), Piiroisia (n.3700), Piirosia (n. 3200) ja Piiroja (n. 1000) löytyy yhteensä yli 13 200 kertaa. Lähtökohtaisesti siis samoja Piira-suvun jälkeläisiä, tosin hieman eri nimivariaatioin. Saman rekisterin mukaan Virtasia on vajaa 24 000 ja listan kymmenentenä olevia Järvisiä 17 200. Valitettavasti lista ei ulotu pidemmälle kuin nuo kymmenen yleisintä sukunimeä. Mutta oikeastaan ei niin hullu nimivalinta sittenkään.

Säät täällä Kuhmossa ovat luvalla sanoen olleet kehnot: sadetta, tuulta ja pilvistä. Ei tästä ole pystynyt juuri kesän tunnelmaa rakentamaan. Samalla on lykkääntynyt retki Kiekinniemen maisemiin. On ollut tarkoituksena pyörähtää Lammasperällä ja käydä ottamassa kuvia keväisestä Kiekinniemestä ajatellen seuran kotisivuja ja ehkäpä tulevaa kirjaakin varten. Muutama vuosi sitten kävinkin jo kertaalleen kuvaamassa, mutta ne kuvat ovat varmassa tallessa - jonkin vanhan tietokoneen kovalevyllä.

Muuten. Kerroin tässä vanhan kannettavani keikahtamisesta. Hommalla on onnellinen loppu. Alaa opiskelleen jälkikasvuni suurella avustuksella vanhan koneen tiedot on saatu lähes täydellisesti pelastettua jälleen käyttöön. Muistutuksena kaikille: tehkää varmuuskopiot muistitikulle tai ulkoiselle kovalevylle! Kannattaa. Se tuli taas kerran todistettua.

Hyvää Juhannusta!

Toivotan kaikille oikein hyvää keskikesän ja suven juhlaa!

Mistä kirjan kirjoittaja?

Seuran hallitus nimesi toimituskunnan ja aikoi vielä mahdollisesti täydentääkin sitä. Neuvotteluja on käyty ja kovia nimiä on luvassa toimituskuntaan. Jahka hallitus on niitä käsitellyt, nimet lävähtävät julki.

Vaan vielä tiukempi etsintä on itse kirjan kirjoittajasta. Tai pitäisikö sanoa toimittajasta. On pähkäilty, että jospa kirjaan pyydetään artikkeleita eri kirjoittajilta eri aiheista ja kirjan tekijä toimittaa ne yhtenäiseen muotoon. Mitä mieltä, arvon lukijani, olette tällaisesta tavasta lähestyä sukukirjan tekoa?
Tässä tavassa kirjan tekemisessä olisi mukana laaja joukko suvun jäseniä. Jos tekeminen uskotaan yhden ihmisen työksi, suvun jäsenet ikään kuin seuraavat sivusta sen tekoa. Nyt he itse osallistuvat siihen aktiivisesti. Kommentteja, pyydän, kommentteja!

Ei tämä tietotekniikka ole ihan ongelmatonta. Alkuviikosta, kun jäsenkirjettä oltiin työstämässä postituskuntoon, päätti minun kannettavani sanoutua lopullisesti irti näistä maallisista vaelluksista ja siirtyä bittiavaruuden lepoon.
Ihan yllätyksenä tämä ei tullut ja noin kuukausi sitten olin ostanut uuden. Siinä (tai paremminkin nyt tässä) on sitten entisen XP:n sijaan Vista-käyttöjärjestelmä ja työskentely hieman erilaista. Se lienee ollut myös syy siirtymisen vitkutteluun. Olin ottanut vanhasta koneesta toukokuussa varmuuskopion ulkopuoliselle kovalevylle, mutta nyt on sitten työmaa onkia vanhat tiedostot tähän uuteen. Joten hommia riittää!

Kuhmon ev.lut kirkoista

1600-luvun loppupuolella ja 1700-luvun alussa kuhmolaiset kävivät kirkossa Sotkamossa. Papin palveluita kuhmolaisille tarjosi Sotkamon toinen kappalainen, joista varhaisin lienee ollut Anders Cajanus. Kuhmossa toimittiin ilmeisesti saman kaavan mukaan kuin Sotkamossa, jossa tiedetään jo ennen Paltamosta irtautumista olleen rukoushuone.

Kuhmossa rukoushuone sijaitsi ilmeisesti lähellä nk. Kuhmoniemen vanhan kirkon paikkaa ja siitä on käytetty yleisesti nimitystä latokirkko. Sen aloituksesta/rakentamisesta ei ole tarkkaa tietoa. Eräästä käräjäjutusta vuodelta 1723, jossa Antti Heikinpoika Piiraiselle pantiin ankarat 10 hopeataalarin sakot Sotkamoon saakka kirkkoon tulematta jättämisestä, voidaan päätellä, että ainakaan vielä tuolloin sitä ei ollut. Mutta pääsiäisenä 1729 se jo kuitenkin oli käytössä.

Huonokuntoisen rukoushuoneen tilalle uusi Sotkamosta 13.11.1753 eronnut kappeliseurakunnan väki rakensi jo seuraavana vuonna uuden kirkon ja kellotapulin. Se on yleisessä kielenkäytössä nimeltään Kuhmoniemen vanha kirkko ja se olikin varsinainen ensimmäinen kirkko Kuhmossa. Se kuitenkin paloi 22. toukokuuta 1804 vastaisena yönä.

Kävin ottamassa kuvan tuon kirkon muistomerkistä helluntaina 21. toukokuuta 2009. Siis lähes tunnilleen 205 vuotta jälkeen tapahtuman.

Paikalla on vuodelta 1962 oleva muistomerkki ja alkuperäisen puisen portin korvaava metallinen portti. Vanhat koivut merkkaavat myös paikkaa kauniilla paikalla Lammasjärven rannalla.

Nykyinen Kuhmon kirkko sijaitsee Pajakkakosken niskassa ja on vuodelta 1816.