Facebook – nyt myös Eskil Piira on siellä

Taannoisessa sukukokouksessa heinäkuun lopulla viriteltiin ajatuksia uusista viestintätavoista ja -kanavista, hienosti sanottuna medioista. Uudet nettisivut ovat ilahduttavalla tavalla saaneet kävijöitä.

Gallerian kuvasivuja on latailtu mukavan tuntuisesti ja uusia jäsenilmoituksia tippuu ilahduttavaan tahtiin. Jäsenmäärä on kuluneen vuoden aikana kasvanut reilut toistakymmentä prosenttia. Kiitos kaikille ja tervetuloa uudet jäsenet! On ollut mukavaa lähetellä kirjeitä uusille jäsenille niin etelään kuin pohjoiseenkin.

Sukukokouksessa väläytettiin myös yhtenä uutena mahdollisuutena omaa Facebook-sivua. Nyt sellainen on sitten avattu! Voitte itse hakeutua kaveriksi sivuille ja itsekin pyrin lähettelemään kaverikutsuja aina esiin tuleville suvun piirissä oleville. Kaverina teillä on mahdollisuus käyttää sivuja vaikka sukulaisuus-tietojen vaihtopyyntöihin, vanhojen valokuvien henkilöiden tunnistukseen yms. Te olette nyt se taho, joka tekee elävän sisällön näille sivuille. Tervetuloa Facebook – maailmaan! Edelleen voimassa ovat tietenkin kotisivut ja tämä minun blogini.

Hyvää syksyn jatkoa!

Lisää paljastuksia Kiekinniemestä – maailman vanhin Mäkkäri paikallistettu

Kuten tunnettua, Eskil Piira poikineen olivat suolakauppiaita, aikansa kansainvälisen kaupan huippuosaajia. Puuta vietiin ja suolakuormia tuotiin. Nyttemmin on sitten paljastunut myös se, missä maailman ensimmäinen ”Mäkkäri” McDonalds –hampurilaisravintola on sijainnut.

Kiekinniemellä on sijainnut aikoinaan (rakennettu vuonna 1766) rakennus, joka on kätkenyt sisäänsä mitä ilmeisimmin tuon nykyisin maailman tunnetuimmaksi tuotemerkiksi mainostetun hampurilaisketjun ensimmäisen toimipisteen. Kuva kertokoon puolestaan. Aikojen saatossa tietenkin mainosnikkarit ovat hieman siloitelleet nykyistä merkkiä, mutta tunnistettava tuo vanhakin vielä kuitenkin on. Uskomaton juttu, eikö vain?

Kuvan hirsi on siis rakennuksesta, jonka rakennusvuosi sen kylkeen on veistetty. Hirsi on ainakin toisessa, jos ei jo kolmannessa rakennuksessa ja täyttää hirren tehtävät täydellisesti. Ei tosin enää Kiekinniemessä, mutta Kuhmossa kumminkin. Kuvasta kiitos kuuluu Mikko Kilpeläiselle.

Tästä päästäänkin toiseen (ja taitaa ollakin nk. varsinaiseen) asiaan. Eli kyllä puu rakennusaineena kestää, jos rakennus on hyvän katon alla ja että kierrätystä sitä on osattu aikaisemminkin.

Nimestä Piira

Toimiessani sukuseuramme puheenjohtajana, nyttemmin vara - sellaisena, minulta on usein kysytty mistä kantaisämme nimi Piira on lähtöisin. Varsin usein minullekin on tarjottu vaihtoehdoksi linnun kivipiiraa. Onpa selitykselle jopa kehitetty pieni jutunpoikanenkin. Nimittäin sellainen, että joskus aikoinaan mies myyskenteli markkinoilla metsälintuja, joista oli kivipiirat otettu parempaan talteen. Kivipiira eli linnun lihasmaha on puhdistettuna täyttä syötävää. Itsekin olen sellaista syönyt. Metsolla se on melkoinen, lähes lapsen nyrkin kokoinen lihasmöykky. Tuosta tapauksesta olisi siis Piira-nimi juontanut juurensa. Piira liittyy myös merenkulkuun tarkoittaen yhtä ja samaa kuin piiru.

Jostain aivojeni sopukoista tässä taannoin putkahti kuitenkin muistikuva poikasena olosta talon rakennustyömaalla. Muistikuvassa setäni komensi minua ”ottamaan tuosta piiran päästä kiinni”. Silloin hän tarkoitti piiralla jotain lankkua tai parrua.
Mielikuva on vaivannut minua siinä mitoin, että soitin kielitoimistoon ja sain ohjauksen murresanojen arkistonhoitajalle. Hän tiesi välittömästi, että erityisesti Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Perä-Pohjolassa sanalla piira on merkitykset salko, seiväs, pystytuki, hirsi.

Tällä merkityksellä voisi olla paljon vankemmat lähtimet nimen alkuperään. Iin Tyräjärvellä, nykyisen Taivalkosken alueella, Eskilin synnyinseudulla, tiedetään olleen Piirojen suola-aitta ja oletetaan Piirojen olleen tekemisissä suolakaupan, ehkä Vienanmeren suolankeitonkin kanssa. Siihen kuvioon merkkiseiväs sopisi hyvinkin.
Merkitys jää lukijoiden pohdittavaksi. Onpahan löydetty kuitenkin uusi selitys sanalla piira. Liekö aikoinaan minulla ollut suvun vaakunaa suunnitellessani alitajuista tai suurempaa johdatusta, koska suvun vaakunan heraldinen selitys on: ”Vastalohkoisessa sinipunaisessa kilvessä kultainen vastapalkki.”

Sukukokous vahvisti sukukirjan aikataulun

Sukujuhla ja –kokous oli onnistunut viikonloppu 25.-26.7.2009. Sää helli Kolilta Lieksaan Pielisen lautalla matkaavia kokousedustajia lauantaina ja vaikka sunnuntaina sukujuhlan aikana kävi tosi raju ukonilma ulkona, väki Hyvärilän auditoriossa hyrisi tyytyväisenä. Ukkosen paukkuessa valot vilkkuivat ja äänentoisto pätki, mutta laulu raikui ja esitelmistä pidettiin.

Erityinen kiitos kotiseutuneuvos Matti Hiltuselle, joka oli tehnyt juhlapuheen Tuomas Piirosesta (1801-1871). Huikeaa sattumaa oli, että itse olin juuri edellisellä viikolla saanut aseteltua samaisen Thomas (Tuomas) Piirosen sukupuuhun oikealle paikalleen. Nimittäin Thomaksen isä Påhl Piirain oli tosi vaikeasti löydettävissä oikeaan kohtaan suvussa.

Kuvion selvittyä moni muukin henkilö Nurmeksessa (ja muualla Suomessa) saa sukupuunsa kuntoon. Hiltusen esitelmä pitää yrittää saada tulevaan sukukirjaan.

Sukukokous hyväksyi hallituksen esityksen, että sukukirja pitäisi saada valmiiksi seuraavaan sukukokoukseen 2011 mennessä. Haastetta siis on ja nyt pitää ryhtyä oikein tositoimiin. Niistä etunenässä on kirjan muodon ja sisällön tarkempi käsikirjoitus ja tietenkin kirjan kirjoittajan etsintä.

Hyvä esitelmä oli myös Tapio Piiraisella nettiyhteisöjen käytöstä yhteydenpidossa. Luento selvensi termejä ja tarjosi havainnollisia esimerkkejä – jopa Eskil Piira Sukuseuran Facebook-sivunkin! Jospa se tässä syksyn tullessa saadaan toimimaankin.

Itselläni oli vaimoni Tuulan kanssa esitelmä Piirais-nimen kirjoitusasusta vuosisatain kuluessa. Palaan aiheeseen tässä myöhemmin tarkemmin.

Sukukirjan toimituskuntaan täydennystä

Yhdistyksen hallitus päätti taannoin, että sukukirjan toimituskuntaa voidaan täydentää. Työvaliokunta on kokouksessaan päättänyt täydentää toimituskuntaa tässä vaiheessa kahdella uudella jäsenellä. Toimituskuntaan on nimetty päätoimittaja Matti Piirainen Kajaanista ja projektipäällikkö Tapio Piirainen Espoosta.

Matti Piirainen on vanha sukuseura-konkari. Hän oli perustamassa Eskil Piira sukuseuraa ja oli seuran ensimmäinen sihteeri. Nykyisin hän toimii Kainuun Sanomien päätoimittajana ja voimakkaana kainuulaisena mielipidevaikuttajana. On julkaisutoiminnan ammattilainen raskaasta päästä.

Tapio Piirainen on koulutukseltaan medianomi ja työskentelee Helsingin kaupunginorkesterin (HKO) palveluksessa musiikkitalo-projektissa projektipäällikkönä. Hänen vahvuutenaan on nuoruuden lisäksi tietotekniikan ja nettiyhteisöjen käyttömahdollisuuksien tuntemus. Tapio tuo muuten niin ukkoutuneeseen porukkaan nuorta näkökulmaa ja nykyaikaista virtaa.

Toimituskuntaa voidaan täydentää vieläkin.

Toimituskunta tällä hetkellä:
Jorma Piirainen, puheenjohtaja, Kuhmo
Pekka Piironen, Kuopio
Matti Piirainen, Kajaani
Tapio Piirainen, Espoo
Tuula Piirainen, Kuhmo

Kiekinniemi ja Hieta-Kiekki

Lopultakin Juhannuksen jälkeisellä viikolla ilmat selkiintyivät ja lämpenivät niin, että kuvausretki Lammasperälle Kiekinniemeen onnistui. Ajoin Kiekinkosken yli johtavaa siltaa pitkin ja pysäköin auton parinsadan metrin päässä olevalle P-paikalle. Polkua pitkin satakuntametriä ja siinä se näkymä sitten oli. Kiekinniemi näkyy komeasti Hieta-Kiekin toisella rannalla.

Maisemat ovat samat jotka Eskil aikoinaan varmaankin näki. Rannan kaislikossa posahteli. Hauki varmaan jahtasi pikkukaloja. Kuiva männikköinen kangas jalan alla. Vieläkö parempaa asuinpaikkaa uudisasukas voi toivoa?

Kiekinniemellä nykyisin olevat rakennukset sijaitsevat melko samoilla sijoilla kuin Eskilin aikasetkin sijaitsevat. Kun tähyilee nykyistä Kiekinnimeä Hieta-Kiekin yli, voi hyvin päästä aikamatkalle reilu kolmesataa vuotta taaksepäin.

Katetta blogin nimelle

Kun taannoin mietin nimeä tälle blogille, risteili mielessä monenlaisia. Lopuksi päädyin tähän SUKUA SUURTA ja pientä –nimeen. Vaan miten? Kun keräilin aivojeni sopukoita, niin (lukumääräisesti) suurien sukujen listan kärkipäähän asettuivat Virtanen, Korhonen, Nieminen jne. Ei siis Piirainen, Piironen jne.

Mutta, mutta. Kun ryhdyin tarkastelupuuhiin niin Väestörekisterin tietojen mukaan Piiraisia (n.5300), Piiroisia (n.3700), Piirosia (n. 3200) ja Piiroja (n. 1000) löytyy yhteensä yli 13 200 kertaa. Lähtökohtaisesti siis samoja Piira-suvun jälkeläisiä, tosin hieman eri nimivariaatioin. Saman rekisterin mukaan Virtasia on vajaa 24 000 ja listan kymmenentenä olevia Järvisiä 17 200. Valitettavasti lista ei ulotu pidemmälle kuin nuo kymmenen yleisintä sukunimeä. Mutta oikeastaan ei niin hullu nimivalinta sittenkään.

Säät täällä Kuhmossa ovat luvalla sanoen olleet kehnot: sadetta, tuulta ja pilvistä. Ei tästä ole pystynyt juuri kesän tunnelmaa rakentamaan. Samalla on lykkääntynyt retki Kiekinniemen maisemiin. On ollut tarkoituksena pyörähtää Lammasperällä ja käydä ottamassa kuvia keväisestä Kiekinniemestä ajatellen seuran kotisivuja ja ehkäpä tulevaa kirjaakin varten. Muutama vuosi sitten kävinkin jo kertaalleen kuvaamassa, mutta ne kuvat ovat varmassa tallessa - jonkin vanhan tietokoneen kovalevyllä.

Muuten. Kerroin tässä vanhan kannettavani keikahtamisesta. Hommalla on onnellinen loppu. Alaa opiskelleen jälkikasvuni suurella avustuksella vanhan koneen tiedot on saatu lähes täydellisesti pelastettua jälleen käyttöön. Muistutuksena kaikille: tehkää varmuuskopiot muistitikulle tai ulkoiselle kovalevylle! Kannattaa. Se tuli taas kerran todistettua.